Makromuovien sääntely ja roskaantumisen hallinta

Tuotteet

Kertakäyttömuovituotteiden aiheuttamiin ympäristöongelmiin on puututtu niin sanotulla SUP-direktiivillä (Single Use Plastics) (Direktiivi tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämiseksi 2019/904/EU). Direktiivissä asetetaan useita eri toimia, joiden tavoitteena on vähentää kertakäyttöisten muovituotteiden käyttöä ja niiden aiheuttamia ongelmia:

  • Tuotekiellot: Tapauksissa, joissa käytettävissä on kohtuuhintaisia vaihtoehtoisia tuotteita, kertakäyttöisten muovituotteiden saattaminen markkinoille kielletään. Kertakäyttöiset muovista valmistetut juomapakkaukset sallitaan markkinoilla ainoastaan, jos niiden korkit ja kannet pysyvät niissä kiinni. Lisäksi oksohajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden saattaminen markkinoille kiellettiin.
     
  • Tavoitteet kulutuksen vähentämiselle: Jäsenvaltioiden on vähennettävä muovisten elintarvikepakkausten ja juomamukien käyttöä esim. asettamalla kansallisia vähennystavoitteita sekä varmistamalla, että myyntipisteissä on saatavilla vaihtoehtoisia tuotteita ja ettei kertakäyttöisiä muovituotteita tarjota loppukuluttajalle myyntipaikassa ilmaiseksi.
     
  • Velvollisuudet tuottajille: Tuottajat osallistuvat jätehuollon, puhdistamisen sekä valistustoimien kustannuksiin. Lisäksi toimialalle luodaan kannustimia kehittää ympäristöä vähemmän pilaavia tuotteita.
     
  • Sekoitevelvoite ja erilliskeräystavoitteet pulloille: Jäsenvaltioiden on erilliskerättävä 77 prosenttia kertakäyttöisistä muovisista juomapulloista vuoteen 2025 mennessä ja vuoteen 2029 mennessä 90 prosenttia. Lisäksi vuoteen 2025 mennessä PET-pulloissa on käytettävä 25 prosenttia kierrätettyä muovia. Vuoteen 2030 mennessä kierrätetyn muovin osuuden on oltava 30 prosenttia.
     
  • Merkintävaatimukset: Tiettyihin tuotteisiin on kiinnitettävä selkeät ja vakiomuotoiset merkinnät, joista käy ilmi, miten jäte olisi hävitettävä, onko tuotteella haitallisia vaikutuksia ympäristöön sekä se, onko tuotteessa muovia.
     
  • Valistus: Jäsenvaltiot velvoitetaan lisäämään kuluttajien tietoisuutta haitallisista vaikutuksista, joita aiheutuu kertakäyttöisistä muovituotteista ja kalastusvälineistä peräisin olevasta roskaantumisesta, sekä näitä tuotteita varten käytettävissä olevista uudelleenkäyttöjärjestelmistä ja jätehuoltovaihtoehdoista.
     
  • Kalastusvälineet: Kalastusvälineiden osalta komissio pyrkii täydentämään nykyisiä toimenpiteitä tuottajavastuuta koskevilla järjestelmillä muovia sisältäviä kalastusvälineitä varten. Tuottajien on huolehdittava kustannuksista, jotka aiheutuvat jätteen keräämisestä sataman vastaanottolaitteista, sen kuljetuksesta ja käsittelystä sekä tiedotustoimenpiteistä.

Jätehuolto ja muovin kierrätys

Jätedirektiivi 98/2008/EY

Jätehuollosta ja jätteistä säädetään EU:n tasolla jätedirektiivissä (98/2008/EY). Kansallisesti direktiivi on toimeenpantu pääosin jätelailla (646/2011). Kesällä 2018 jätedirektiiviin tehtiin mittavia muutoksia (2018/851/EU). Muutoksissa mm. selvennettiin jätelainsäädännön käsitteitä sekä tiukennettiin jäsenvaltioille asetettuja kierrätystavoitteita.

Pakkausjätedirektiivi (94/62/EY) ja muutosdirektiivi (EU) 2018/852

Lisäksi pakkausjätedirektiivin (94/62/EY) muutosdirektiivissä (EU) 2018/852 asetettiin kierrätystavoite kierrättää 50 % muovisista pakkauksista vuoteen 2025 mennessä ja 55 % vuoteen 2030 mennessä. Nämä tavoitteet on tuotu kansalliseen lainsäädäntöön heinäkuussa 2021 voimaan tulleella uudistetulla jätelailla ja sen nojalla annetulla uudella pakkausasetuksella (1029/2021).

Jätteeksi luokittelun päättyminen (EoW End of Waste/ EEJ Ei Enää Jätettä)

Muovijätteen kierrätyksen osalta on olennaista lainsäädännöllisestä näkökulmasta, milloin muovia pidetään jätteenä ja milloin ei. Jätedirektiivissä säädetään jätteeksi luokittelun päättymisen kriteerit, jotka on kansallisesti implementoitu jätelain 5b §:ssä (714/2021).

Jos kriteerit täyttyvät, lakkaa aine tai esine hyödyntämistoimen (esimerkiksi kierrätys) läpikäytyään olemasta jätettä. Tämä on välttämätöntä, mikäli kierrätettyä muovia halutaan käyttää uudestaan muovin raaka-aineena. Jätteeksi luokittelun päättymisestä (Ei-enää-jätettä, EEJ) voidaan eri jätelajeittain säännellä EU:n tasolla tai kansallisesti. Jos tietylle jätejakeelle ei ole asetettu EEJ-kriteerejä yleisessä sääntelyssä, voidaan sen jätteeksi luokittelun päättymisestä linjata tapauskohtaisesti ympäristöluvan myöntämisen tai muuttamisen yhteydessä.

EU:n tasolla ei ole säädetty EEJ-kriteerejä kierrätetylle muoville. Muovin kierrätykselle ei myöskään ole toistaiseksi kansallista lainsäädäntöä Suomessa. Kuitenkin mekaanisesti kierrätetylle muoville valmistellaan tällä hetkellä kansallista EEJ-asetusta. Asetusvalmistelun keskeinen tavoite on luoda yhteinen ja tasapuolinen sääntelykehikko, joka kannustaa korkealaatuiseen muovinkierrätykseen.

Haitallisten aineiden hallinta

Muovit esiintyvät harvoin puhtaiden polymeerien muodossa, ja yleensä niihin on lisätty erilaisia lisäaineita tiettyjen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Nämä lisäaineet voivat toisinaan aiheuttaa esteitä niiden kierrätykselle. Erilaisten kemikaaliriskien hallinnasta on säännelty useammassa säädöksessä. Näistä tärkeimmät ovat REACH-asetus, CLP-asetus (EY) N:o 1272/2008, POP-asetus (EU) 2019/1021 sekä RoHS-direktiivi (2011/65/EU). Jotta kemikaaliriskejä voitaisiin riittävällä tavalla hallita, on eri tuotteiden sisältämistä kemiallisista aineista pystyttävä saamaan riittävästi tietoa.

POP-asetus (EU) N:o 2019/1021

Asetuksessa säädetään muun muassa POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden jätehuoltoa koskevista velvoitteista. Säädetyt velvoitteet riippuvat pitkälti jätteen sisältämien POP-yhdisteiden pitoisuuksista. Mikäli jäte sisältää POP-yhdisteitä, niiden pitoisuus ratkaisee sen, miten jätettä tulee tai saa käsitellä jätehuollossa. Jätteille on siis asetettu kaksi pitoisuusrajaa. POP-jätteellä tarkoitetaan yleensä sellaista jätettä, joka sisältää POP-yhdisteitä yli tuon alemman pitoisuusrajan. POP-asetuksessa asetetaan myös pitoisuusrajat tuotteiden sisältämille POP-yhdisteiden jäämille. Näitä UTC (Unintentional Trace Concentration) -rajoja sovelletaan myös kierrätysmateriaaleista valmistetuille tuotteille.

REACH-asetus (EY) N:o 1907/2006

EU:n kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyitä sekä rajoituksia koskevan REACH-asetuksen mukaan, erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi eli ns. SVHC-aineiksi, tunnistetut yhdisteet lisätään Euroopan kemikaaliviraston ylläpitämälle kandidaattilistalle. Kandidaattilistalta kyseiset yhdisteet voivat puolestaan päätyä edelleen ns. luvanvaraisten yhdisteiden listalle. Tämän jälkeen kyseisiä aineita ei saa käyttää ilman Euroopan komission myöntämää lupaa. Luvan saaminen edellyttää riittävää riskinhallintaa ja perusteluita käytön tarpeellisuudesta. Tavoitteena on edistää luvanvaraisten aineiden korvaamista turvallisemmilla aineilla tai menetelmillä. Luvanvaraiset aineet on lueteltu REACH asetuksen liitteessä XIV. Lisäksi asetuksen liitteessä XVII on SVHC aineille tarkemmin yksilöityjä rajoituksia.

CLP-asetus (EY) N:o 1272/2008

CLP-asetus (Classification Labelling and Packaging) on Euroopan parlamentin ja neuvoston kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskeva asetus. Kemikaalit tulee aina asetuksen vaatimusten mukaan merkitä EU:n alueelle tuotaessa tai ennen myymistä tai markkinoille luovuttamista. Merkinnöistä vastaa asetuksen mukaan kemikaalin valmistaja, maahantuoja, jatkokäyttäjä tai myyjä.

RoHS-direktiivi 2011/65/EU

RoHS (Restriction of Hazardous Substances) direktiivin avulla on pyritty rajoittamaan tiettyjen haitallisten yhdisteiden pitoisuuksia sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. RoHS:n piiriin kuuluvat tietyt metallit, eräät muovien pehmentiminä käytetyt ftalaatit sekä tietyt palonestoaineena käytetyt bromatut yhdisteet. Kyseisen lainsäädännön tarkoituksena on suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä sekä vähentää jätteiden haitallisuutta.

Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista kierrätysmuovimateriaaleista ja -tarvikkeista (EY) N:o 282/2008

Kierrätetyn muovin käyttämiselle on olemassa myös muita esteitä kuin mahdolliset haitalliset aineet. Kierrätetyn muovin käyttämiselle tietyissä käyttötarkoituksissa on asetettu seuraavia rajoituksia: asetuksessa (EY) N:o 282/2008 säädetään kokonaan tai osittain kierrätetystä muovista tehdyistä materiaaleista ja esineistä, jotka ovat kosketuksissa elintarvikkeiden kanssa. Asetuksen mukaan kierrätettyjä muoveja saa käyttää elintarvikekontaktissa ainoastaan, jos niiden käyttämiselle on saatu lupa Euroopan komissiolta Euroopan ruokaturvallisuusviraston (EFSA) arvioon perustuen.

Roskaantuminen

SUP direktiivi 2019/904/EU

Muovien aiheuttamaa roskaantumista pyritään ehkäisemään sääntelyn keinoin. Esimerkiksi SUP-direktiivin päätavoite on puuttua kertakäyttöisten muovituotteiden aiheuttamaan merten roskaantumiseen.

Jätelaki

Roskaantumisesta ja sitä koskevista vastuista säännellään Suomessa jätelain 8 luvussa. Lain 72 §:ssä säädetään roskaamiskiellosta, jonka mukaan ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa.

Ensisijainen siivoamisvelvollisuus kuuluu lain mukaan roskaajalle, mutta jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen voi olla esimerkiksi tien pitäjä alueella, joka on roskaantunut tien käytöstä tai yleisötilaisuuden järjestäjä tilaisuuteen varatulla ja sen välittömässä läheisyydessä olevalla alueella.

Merenhoidon toimenpideohjelma

Lisäksi roskaantumista ehkäistään myös merienhoidon yhteydessä. Juuri päivitetyssä merenhoidon toimenpideohjelmassa pyritään vähentämään mereen päätyvää silmin havaittavaa roskaa sekä mikromuovien esiintymistä. Toimenpideohjelma sisältää useita erilaisia roskaamista vähentäviä tavoitteita ja toimia.

Julkaistu 8.6.2022 klo 11.41, päivitetty 8.6.2022 klo 11.41
  • Tulosta sivu