© Suomen ympäristökeskus SYKE
Kokoluokituksen ohella mikromuovit jaotellaan alkuperänsä perusteella primääreihin ja sekundääreihin hiukkasiin. Primäärit mikromuovit on tarkoituksellisesti valmistettu pienikokoisiksi, kun taas sekundäärit mikromuovit ovat hajonneet tai irronneet isommista muovikappaleista.
Primäärien mikromuovien lähteitä ovat esimerkiksi sellaiset hygienia- tai kosmetiikkatuotteet tai pintojen puhdistusaineet, joihin on tarkoituksellisesti lisätty mikromuovia, sekä muovituotteiden valmistuksessa käytetyt muovipelletit.
Sekundäärien mikromuovien lähteitä on käytännössä kaikkialla missä muovituotteita valmistetaan, kuljetetaan ja käytetään. Suurimmat päästöt ympäristöön on arvioitu tulevan autojen rengaskulumasta.
Suurin osa mereen päätyvästä mikromuovista tulee maalta
Mikromuovipäästöjä, mikromuovien kulkeutumista ja esiintymistä ympäristössä on tutkittu etenkin mereen päätyvän kuormituksen näkökulmasta. Arvioiden perusteella suurin osa mereen päätyvän mikromuovin lähteistä sijaitsee maalla.
© Suomen ympäristökeskus SYKE
Mikromuoveja päätyy ympäristöön:
- Ympäristöön päätyneen isomman muoviroskan haurastumisen vuoksi
- Tuotteiden käytön aikana tapahtuvan kulumisen seurauksena
- Tuotteisiin tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovihiukkasten päästöistä
- Vahingossa syntyneiden muovipellettipäästöjen takia
Mikromuovien päästölähteitä ja -määriä on tarkasteltu ja arvioitu muun muassa eräissä pohjoismaisissa ja Euroopan laajuisissa selvityksissä. Kaikkia mikromuovien lähteitä ja kulkeutumisreittien merkityksiä ei tunneta vielä riittävästi.
Esimerkiksi ympäristössä olevan muovijätteen haurastumisesta aiheutuvaa merkittävää mikromuovikuormitusta ei ole vielä voitu ottaa arvioissa huomioon tiedonpuutteen vuoksi.
Myöskään ilman kautta tulevan laskeuman osuudesta ei ole kattavia arvioita. Tutkimusmenetelmien kehittymisen myötä kuva mikromuovipäästöistä ja niiden määristä ympäristössä tulee edelleen tarkentumaan.
Mikromuoveilla monia haitallisia vaikutuksia eliöihin
Mikromuovien vaikutukset riippuvat hiukkasten ominaisuuksista. Maaperässä mikromuovien on todettu korkeina pitoisuuksina vaikuttavan haitallisesti lierojen lisääntymiseen ja kasvuun, estävän hyppyhäntäisten liikkumista maaperässä ja vaurioittavan etanoiden ruoansulatusjärjestelmää.
Maaperäeläimet voivat myös toimia mikromuovien reittinä maanpäälliseen ravintoverkkoon. Esimerkiksi lierot, joiden on todettu nielevän mikromuoveja, ovat monien lintujen ja piennisäkkäiden ravintoa. Maaperäeläimet myös kuljettavat mikromuoveja maaperässä.
Myös vesieliöt altistuvat mikromuovihiukkasille. Esimerkiksi eläinplanktonin, nilviäisten, kalojen, merinisäkkäiden, -lintujen ja -kilpikonnien on havaittu tavalla tai toisella saavan mikromuoveja elimistöönsä.
Ruoansulatuskanavaan päätyneet mikromuovit voivat aiheuttaa fyysisiä haittoja kuten rakenteellisia vaurioita ja tukoksia. Mikromuovien nieleminen saattaa myös vähentää syödyn ravinnon imeytymistä ja siten heikentää eläimen kuntoa. Niellyt mikromuovit voivat aiheuttaa valheellista kylläisyyden tunnetta vähentäen samalla tarpeellisen ravinnon saantia.
Mikromuovien vaikutuksista erilaisiin ravintoverkkoihin ja ekosysteemeihin ei vielä juurikaan tiedetä.
Mikromuovia Bosmina-vesikirpun sisällä. Kuva: Outi Setälä
Ihmisiin kohdistuvista terveysvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa
Ihminen on kookkaampi ja pystyy valikoimaan ravintonsa, jolloin ihmiseen kohdistuvat terveysuhkat ovat vähäisempiä kuin monilla muilla eläimillä. Kuitenkin myös ihmisten tiedetään päivittäin altistuvan mikromuoveille ravinnon, juomisen ja hengityksen kautta.
Altistumisen haitallisuuteen vaikuttavat saatujen mikromuovien määrä sekä muovihiukkasten koko, muoto ja niiden sisältämät kemikaalit. Muoveihin lisätään tarkoituksellisesti kemikaaleja, esimerkiksi pehmentimiä, parantamaan materiaalin teknisiä ominaisuuksia.
Osa aiemmin laajaltikin käytössä olevista kemikaaleista tiedetään haitallisiksi ihmisen terveydelle, ja niiden käyttöä on siksi rajoitettu.
Lisää tietoa ihmisten altistumisen määrästä ja sen vaikutuksista terveyteen tarvitaan, jotta mikromuoveihin mahdollisesti liittyviä terveysriskejä voidaan arvioida luotettavasti.