Uutinen 14.11.2022 klo 10.32
Kasvissivutuotteita ennen kompostointia © Luke
Luonnonvarakeskuksen (Luke) Circwaste-osahankkeessa on tutkittu vuodesta 2018 asti, miten kasvistuotannon sivuvirtoja voitaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Suomalaisten kulutustottumukset vaikuttavat kasvissivuvirtojen määrään.
"Kasvisten prosessointi on lisääntynyt, kun ihmiset suosivat helppokäyttöisiä valmiiksi pestyjä, kuorittuja ja silputtuja tuotteita", toteaa Luken tutkija Marja Lehto. Kasvissivutuotteita syntyy suuria määriä myös erilaisten mehujen puristamisesta. Raaka-aineita menee hukkaan kaikissa tuotantoketjun vaiheissa, ja jopa puolet tuotannosta voi päätyä sivutuotteeksi. "Kevättä kohti mentäessä monia kasviksia on varastoitu jo kuukausia ja varastointihävikki kasvaa."
Lukessa on tutkittu kasvistuotannon sivuvirtoja pääasiassa Länsi-Suomen alueella, ja kaksi tutkimusten päälinjaa ovat sivuvirtojen käyttö rehuissa ja lisäarvotuotteissa. Erikoistutkija Eila Järvenpään mukaan tuotantoyritysten asennoituminen on ollut todella innostunutta ja positiivista.
"Yrityksissä halutaan selvästi vähentää sivuvirtojen muodostumista ja parantaa niiden käsittelyä. Sivujakeiden käsittely biojätelaitoksissa aiheuttaa yrityksille huomattavia kustannuksia, joten erilaisia ratkaisuja etsitään. Moni yritys on alkanut kehittää toimintaansa, vaikka emme ole antaneet heille valmiita malleja, pelkästään herättäneet aiheesta keskustelua."
Rehuilta vaaditaan varmaa laatua
Luken erikoistutkija Minna Kahala kertoo, että samassakin yrityksessä voi syntyä erityyppisiä sivuvirtoja, jotka vaativat monia eri ratkaisuja. Osa sivutuotteista voi sopia elintarviketuotantoon, osa lemmikkieläinruokiin ja osa tuotantoeläinten rehuksi. "Lisäksi on ainesta, kuten homehtuneet, multaiset tai pilaantuneet kasvissivutuotteet, jotka ohjataan biojäte- ja biokaasulaitoksiin mädätykseen tai kompostointiin energiaksi ja maanparannusaineeksi".
Markkinoilla on monenlaista teknologiaa tuotteiden visuaaliseen arviointiin. "Esimerkiksi värierottelulla voidaan saada erilleen puhtaat ja pilaantuneet kasvikset."
Riskejä rehujen tuottajat eivät halua ottaa, koska seuraukset voivat olla ankarat. "Jos sivutuotteista valmistetusta rehusta aiheutuu haittoja eläimille, syy on valmistajan", Kahala toteaa. Se vähentää rohkeutta kokeilla rehutuotantoa.
Onnistunutta yhteistyötä perunaviljelijän ja nautatilan välillä
Helposti pilaantuva kasvismateriaali ei kestä päivien seisottamista, ja siksi Lukessa on tutkittu sivuvirtojen säilyvyyden parantamista. "Nurmisäilöntäaineet vaikuttavat lupaavilta, ja muita vaihtoehtoja on esimerkiksi kuivaaminen, pakastaminen ja hapattaminen", Lehto sanoo.
Usein sivutuotteiden hyödyntäminen rehuna vaatii myös sen, että tuottajan läheltä löytyy sopiva eläintila. Tuotannon ja kysynnän pitää kohdata, vaikka monen kasviksen tuotanto on kausiluontoista, ja rehua tarvitaan vuoden ympäri. Peruna- ja juureskuorimoiden tuotanto pyörii koko vuoden, ja tutkijat toivatkin hankkeen aikana onnistuneesti yhteen länsisuomalaisen perunanviljelijän ja lähellä sijaitsevan nautatilan.
"Mullitilalliselle ihan ensimmäinen asia oli varmistua rehun terveellisyydestä ja turvallisuudesta, ja siksi analysoimme perunankuoret tarkkaan laadun ja säilyvyyden kannalta", Lehto kertoo. Perunankuoria kuljetetaan eläintilalle kaksi kertaa viikossa, ja yhteistyö sujuu hyvin. "Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä, ja perunasivutuote korvaa osan kalliista tuontirehusta."
Lisäarvotuotteiden valmistus vaatii riittävästi raaka-aineita
Toivottavaa olisi, että mahdollisimman suuri osa kasviksista päätyisi elintarvikkeiksi. Luken tutkijat pistivätkin itsensä likoon ja testasivat kollegoiden makunystyröitä esimerkiksi hapankaalilla ja kaalilaatikolla, josta toinen oli tehty kaalinlehdistä ja toinen kovista kantaosista. "Eroa oli lähinnä kypsytysajoissa ja koostumuksessa", Järvenpää kertoo.
Kasvissivuvirtoja hyödynnetään myös lemmikkiruuissa, ja kotimaisten tuotteiden valmistus ja käyttö onkin lisääntynyt viime vuosina ilahduttavasti. Lisäksi punajuuren, porkkanan ja monen muun kasvin maku- ja väriaineita on mahdollista hyödyntää kosmetiikka-, luontaistuote- ja lääketeollisuudessa sekä erilaisten pinnoitteiden ja pakkausten valmistuksessa. Käyttökohteita löytyy jopa jätevesien suodatuksesta ja biohiilen valmistuksesta.
Kasvissivutuotteita © Luke
Järvenpään mukaan lisäarvotuotteiden valmistuksen suurimpia haasteita ovat tällä hetkellä liian pienet volyymit. Kasvissivuvirtoja prosessoivia yrityksiä ja biojalostamoja on vähän. "Etelä-Euroopassa sivuvirroista on jalostettu erilaisia lisäarvotuotteita jo pitkään, koska esimerkiksi paprikan tai tomaatin kaltaisten vihannesten tuotanto on suurta. Meilläkin edellytykset jatkojalostukselle paranevat, kun prosesseja optimoidaan ja puhtaat, jatkojalostukseen kelpaavat, sivujakeet otetaan erilleen nykyistä tehokkaammin."
Tutkijat korostavat, että kasvissivujakeiden käsittelyn ja hyödyntämisen pitää olla kestävää ja lain vaatimusten mukaista. Kestävä käsittely vähentää tuotannon hiilidioksidipäästöjä sekä ravinnepäästöjä pohja- ja pintavesiin. Sivujakeiden hyödyntämisen tavoitteena on myös tehostaa ravinteiden kiertoa sekä parantaa koko toimialan imagoa ja kannattavuutta.
Lisää aiheesta
Lisätietoa
- tutkija Marja Lehto, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi
- erikoistutkija Eila Järvenpää, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi
- erikoistutkija Minna Kahala, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi